Reissun loppu ja yhteenveto

Aika reissussa meni niin vauhdilla, että blogin kirjottelukin jäi vähiin. Tässä nyt kuitenkin vielä loppureissun kuulumisia ja vähän yhteenvetoa reissun fiiliksistä ja kustannuksista.

Oi Mate!

Paukittiin jouluksi ystäviemme I:n ja D:n luo Australiaan Gold Coastille. Aivan mahtavaa oli hengähtää viikon verran ilman mitään siirtymisiä tai että ois pakko mennä minnekään. Ihan vaan oleskeltiin ja nautittiin. Käytiin eläinpuistossa kattomassa krokoja, wallabeja ja muita elikoita. Iskä kävi D:n kaa golfaa ja Äiti taas I:n kanssa hieronnassa ja shoppailemassa.

Uudeksivuodeksi siirryttiin Gold Coastilta Brisbaneen katselemaan upeita ilotulituksia. Siellä vietettiin 3 yötä ja lähdettiin ajelemaan Sydneytä kohti. Ei ehkä mikään paras idea lähteä taittamaan tuhatta kilsaa reilussa vuorokaudessa siihen lomalta paluu ruuhkaan. Ekana päivänä 8 tuntia autossa ja tokana reilu 6 tuntia. Hieman kyllä tais kaikilla meillä paikoin vanne kiristää päätä, mutta selvittiin Sydneyyn asti ja vieläpä suurin piirtein aikataulussa.

Sydney oli mukavan oloinen kaupunki, vaikka tutkittiin vaan lähiseutua. Nähtiin kuitenkin Sydneyn kuuluisat nähtävyydet; oopperatalo, silta ja torni. Taapero pääsi vielä Sea Lifeen katselemaan haita ja pingviinejä sekä Wild Life eläinpuistoon ihastelemaan koaloita ja muita Australian eläimiä.

Sydneyn jälkeen alkoikin jo oikeastaan kotimatka. Tasattiin matkaa ensin kuitenkin vielä Hong Kongissa. Vietettiin 2 yötä aika hienossa hotlassa tosi upealla paikalla (kiitos reissun aikana kerättyjen hotels.com palkinto öiden). Meidän huone oli 19. kerroksessa ja ikkunasta oli todella mahtavat näkymät Kowloon Parkin yli joelle päin ja aina Hong Kongin saarelle asti.

Vikana iltana kun oltiin käymässä Temple Night Marketilla syömässä ja kattelemassa elämää, Iskälle tuli sellanen onnellisuuden tunne mikä vaan piti sanoa ääneen monta kertaa. Kaikki oli hyvin tai oikeestaan täydellisesti just siinä hetkessä ja koko illan, mikään ei harmittanu vaikka reissu olikin loppumassa. Iskä sano, että on tosi vaikee pukee sitä tunnetta sanoiks, että se pitäis jokaisen ihmisen kokea itse. Se oli mahtava tunne, elämä on parasta huumetta. Sellaseen tunteeseen olikin hyvä päättää tämä reissu vaikka edessä olikin vielä viimeinen iso 26 tuntia kestävä siirtyminen kotia päin.

Mitä reissusta jäi käteen?

Nyt kun ollaan tässä viikon verran oltu kotona ja mietitty mitä kaikkea ollaan nähty ja koettu, niin täytyy kyllä sanoa että ollaan tosi onnellisia että päästiin toteuttamaan tää matka. Ja onnellisuus onkin tietyllä tavalla yks juttu mitä reissuilta hakee. Kaikki meni paremmin kuin osattiin odottaa. Taaperon kanssa matkustaminen oli toki jokseenkin haastavampaa kun ihan vaan itsekseen, mutta paljon helpompaa kun osattiin odottaa. Taisi olla tuo pari kuukauttaa päälle vuoden ikäkin juuri sopiva reissaamiselle.

Nyt sitä ollaanki pesty pyykkiä ja laiteltu kamoja paikalleen, että pääsis taas kiinni tähän arkielämään. Onneksi tuli lunta niin Taaperokin pääsi ekaa kerraa pulkkailemaan. Pitäisi vaan muistaa elää täällä arjessakin hetkessä ja nauttia täysillä siitä mitä on just nyt. Ei odottaa liiaksi sitten kun, vaan tehdä ja kokea asioita nyt.

Koska monia on kiinnostanu miten paljon tällänen lysti kustantaa, niin tässä vielä hieman erittelyä menetetystä rahasta. Kaiken kaikkiaan rahaa meni meiltä kolmelta noin 20 000 €, joista

  • Lennot ja viisumit 5 900 €
  • Majoitukset 5 400 €
  • Autovuokrat 1 800 €
  • Muut (esim. ruoka, bensat, shoppailut, leirintäalueet, tekemiset) 6 900 €

Tähän reissuun tosiaan säästettiin yli vuosi ja myytiin auto sekä prätkä. Tähän meni myös veronpalautukset, palvelusvuosipalkkiot ja lainoista on maksettu pelkkiä korkoja.

Mutta kaikki tämä oli kyllä joka pennin arvosta!

Iskän mietteitä

Uuden-seelannin seikkailut on tältä erää tässä ja ollaan vaihdettu maisemaa Australiaan. Täällä onkin vierähtänyt jo viikko ystävien kera. Tästä kirjotellaan lisää myöhemmin.

Saatiin siis autokin palautettua ehjänä takas Jucylle. Hyvä me. Vaikka aluksi vähän jännitin ajamista vasemman puoleisessa liikenteessä niin kyllä siihen nopeesti tottu kun oli hakenu pohjaa jo Tongalta. En sitten tiiä johtuuko se vasemman puoleisesta liikennejärjestelystä vai näitten autokoulujärjestelmästä, mut kummassakin maassa kuskit on ihan juustoja varsinki liikenneympyröissä missä eivät millään meinaa päästä eteenpäin vaan venataan viikko ettei mistään tuu ketään kilsan säteellä.

Vaikka toi Taapero rupeskin pikku hiljaa tottumaan autolla matkaamiseen niin oli kyllä ihan riittämiin karavaanielämää tälle perheelle tämä reilu 2 viikkoa. Rupes ahistaa jokapäivänen sänkyjen kasaus ja petaus. Aina kun halus jotain tehä niin jotain tavaraa piti liikutella pois edestä ja hetken päästä se sama tavara oli taas edessä siellä mihin just sen siirsit.

Hieno kokemus kuitenkin kaiken kaikkiaan ja tuli nähtyä Pohjois-saarta varmasti enemmän kun muuten ois nähny. Uudesta-seelannista jäi mieleen sen mielettömän kaunis luonto. Se veti välillä ihan sanattomaksi turkooseineen jokineen, vesiputoiksineen ja vihreineen metsineen. Vuoristomaisemat ja tulivuoret lumihuippuineen sai kyllä arvostamaan luontoäidin voimaa ja samalla tuli kelattuu millasen pommin päällä sitä just sillä hetkellä tallustelee. Myös suhteellisen kova tuuli ainakin näin keväisin jäi mieleen joka riepotteli korotettua Hiacee aika lailla. Välillä tuntu et pysyykö se ollenkaa hanskassa mut perille päästiin joka kerta.

img_5087

Tykkäsin myös paljon maori kylistä jossa elettiin yhdessä luonnon kanssa esim. kämpät ja ruoka lämmitettiin kuumilla lähteillä, ja tulihan sitä hankittua myös matkamuisto vasempaan pohkeeseen. Pacific maori tyylinen kilppari.

img_5306

-Iskä.

Luontoäitiä kunnioittaen!

Päädyttiin sitten leppoisan surffitukkakaupungin, Raglanin, jälkeen sivistämään itseämme Rotoruaan, joka on tunnettu maori kulttuuristaan ja tuliperäisestä maastostaan. Mesta oli täynnä kuumia lähteitä, joiden lämpötilat oli 96-120 astetta. Käytiin myös Whakarewarewan Maori kylässä, jossa Maorit asuu ja elää omalla tavallaan. Maori kulttuurissa tulee vahvasti esiin luonnon kunnioittaminen ja kuitenkin myös hyödyntäminen ihmisten elämään. Maorit esimerkiksi valmistaa perinteisesti ruokansa kuumia lähteitä hyödyntämällä. Pata aamulla kuoppaan, kansi kiinni ja valmiina ulos työpäivän jälkeen. Nähtiin kylässä myös perinteistä sotureiden haka-tanssia, jota myös esimerkiksi Uuden-Seelannin rugbyn maajoukkue esittää ennen otteluitaan.

img_5183

Maori veistos

Haka tanssia

Haka tanssia

img_5293

Taapero säikähti Haka tanssijan irvistystä 🙂

img_5245

Yli 120 asteista vettä lähteessä

120 asteista vettä lähteessä

Maori versio Aromipesästä

Maori versio Aromipesästä

Käytiin vielä vilkasemassa Hamurana Springs puistoa ja redwood metsää. Paikka oli kyllä aivan kun suoraan satukirjasta tai postikortista, joki välkehti täydellisen kirkkaana sinisen ja turkoosin sävyissä ja jättimäiset redwood puut kurkotti piikkisuorana kohti taivasta. Hamurana Springs on lähde, josta pulppuaa vettä jokeen päivässä 4,5 miljoonaa litraa, se on aika paljon se! Muutenkin Rotorua oli todella mukavan oloinen kaupunki.

img_5314

Hamurana Spring

1481962645381

Hamurana Spring

Redwood metsää

Redwood metsää

img_5197

Taaperokin tykkäsi maisemista

Redwood metsää

Redwood metsää

Vaikka kaupunki on tunnettu lähteiden rikin vuoksi kananmunapierun hajustaan, ei sekään meidän vierailun aikana ollut kovinkaan nenään pistävä. Iskä etsi kuumeisesti tatuointipajaa mistä olisi hankkinut matkamuiston, mutta koska oli viikonloppu niin ei ollut laiskat tatuoivat taiteilijasielut  töissä 😉

Rotoruasta päätettiin jatkaa paikkaan, mitä sanotaan Uuden-Seelannin Rivieraksi eli Mt. Maunganui. Näköjään aikamoinen surffi paikka sekin. Ollaan sijoitettu itsemme ihan rannalle ja tuon kyseisen 232 m korkean Maunganui vuoren kupeeseen, jonne tietysti piti kiivetä. Vuoren päältä oli kyllä hienot maisemat!  Matkalla Mt. Maunganuihin ja ekana päivänä oli kyllä sellanen tuuli, että ajaessa tuuli heitteli meidän Toyotan bajamajaa aikalailla. Leirintäalueella tuntui, että lähtee tuo korotettu katto irti. Onneksi tuuli rauhottu toiseksi päiväksi.

img_5347

Näkymät kaupunkiin Mt Manganuin huipulta

Matkamme jatkui seuraavaksi Taupoon, joka myös tiedetään maori kulttuurista ja tuliperäisestä maastosta. Taupossa käppäiltiin ekana päivänä pitkin joen vartta rattaiden kanssa suhteellisen heikossa kunnossa olevaa hiekkatietä Huka Falls vesiputoukselle. Se oli sellainen tunnin tallustelu suuntaansa. Jalat oli jo aika hapoilla edellisen päivän kukkulalle kiipeämisen johdosta. Toinen päivä Taupossa sitten olikin sateisempi, joten pyörittiin kaupungissa. Iskäkin löysi tatuointipajan, mikä oli auki. Niillä ei ollut kuitenkaan aikaa enää samalle päivälle ja oltiin lähdössä jatkamaan matkaa seuraavana päivänä, joten tatuointi jäi taas ottamatta.

Matkalla Huka Fallseille

Matkalla Huka Fallseille

img_5233

Huka Falls

1481962351044

Taapero leirintäalueella

Päädyttiinkin sitten seuraavaksi Tongariron kansallispuiston vuoristoon yli kilsan korkeuteen sateen ja helvetinmoisen tuulen saattelemana. Iskä sai kuitenkin hartiat ja lavat lukossa meidän lasikuituohjuksen ohjattua turvallisesti perille. Perillä saatiin tuntea nahoissamme se, mitä jo arveltiinkin, eli niissä korkeuksissa oli suhteellisen vilponen keli ja meillä ei tietenkään ollut mukana kun kesähepeneitä. No, ei muuta kun pitempää vaatetta päälle ja kerrospukeutuminen kunniaan. Iskä ei kuitenkaan luopunut shortseista, koska täällä  on kesä ja sen mielestä sillon käytetään shortseja. Aika kaheli tyyppi. Aamulla olikin sitten parempi keli, mutta Mt Ruapehun 2797 m korkeat lumihuiput oli silti pilvien peitossa. Onneksi nähtiin kuitenkin vilaukselta lähtiessä yksi huippu, josta saikin ihan kivan kuvan. On nämä vuoret vaan aikamoisia, pelon ja kunnioituksen sekaisin tuntein näitä tulivuoria voi vaan ihastella. Täällä vasta tajuaa, että miten vahva luontoäiti onkaan! Tämäkin saari on täysin muodostunut lukuisten maanjäristysten ja tulivuorten purkausten seurauksena. Niin kaunista, mutta samalla niin pelottavaa.

img_5270

Tulivuori Mt Ruapehun huippu

Matka jatkui vielä läpi vuoriston ja henkeäsalpaavien maisemien, aina länsirannikolle Wanganuin kaupunkiin asti. Tässä nyt ollaan pari yötä ja sitten taas jatketaan lähemmäksi Wellingtonia, jonne päättyy meidän ja loistavasti palvelleen vihreä-liila tuulikaappimme yhteinen taival.

Hiekkarannalta betoniviidakkoon ja takas

Viimeset päivät Tongalla meni entiseen tapaan chillatessa ja nauttien kiireettömyydestä. Oltiin sovittu auton vuokraajan kanssa, että se tulis hakemaan auton pois keskiviikkona iltapäivällä. Käytiin sit kiireellä keskiviikkona aamupäivästä kaupoilla, että saadaan kamat, kuten vettä ja ruokaa, keskiviikkosta perjantai aamuun. No eipä ukkelia näkynyt, että turhaan kiirettä pidettiin. Tuli sitten torstai aamusta ja sano että oli vaan liian laiska keskiviikkona että olisi jaksanut hakee autoonsa. Perus Tongalaista meininkiä siis 😄

No ei se haittaa, saatiin 100$ pois auton hinnasta, kun ei ukko pystyny järkkää parempaa kotteroa, vaikka niin lupaili aiemmin. Näin ne unemat vaan toteutuu, sano Iskä vaikka ei vielä ole edes tainnut tajuta, miten kaukana kotoota sitä oltiinkaan ja miten monta vuotta oli siitä unelmoinut. Joten kiitos Tonga.

Sittenhän se matka jatku Uuteen-Seelantiin ja perus matkapäivä tietty lentoineen ja bussimatkoineen. Aucklandiin päästyä tuli pienenä järkytyksenä kylmyys. Sitä kun tulee +30 asteisesta suhteellisen korkean kosteusprosentin omaavasta ilmastosta kuivaan +19 asteeseen pienellä tuulella maustettuna niin jouduttiin kaikki laittaa pidempää hihaa päälle. Iskä sanoi, että shortseista se ei ainakaan luovu, koska on kesä. Nyt kun ollaan muutama päivä täällä oltu, niin nämä parinkympin lämpötilat onkin oikeestaan taas tosi jees. Ei ole taaperollekaan liian kuuma ja yötkin nukutaan taas levollisemmin kun on vähän viileämpää.img_5132img_5060

Luultiin, että oltiin vuokrattu Airbnb:n kautta koko kämppä, mutta se olikin vaan huone. Siinä samassa kämpässä asui joku 10 tyyppiä + me. Eli 3 miestä ja 2 naista oli ilmeisesti alivuokralaisena ja sitten vielä isäntä neljän 4-16 vuotiaan lapsen ja koiran kanssa. Taaperolla oli seuraa ja sehän oli mukavaa. Oli kivaa porukkaa muutenkin!img_5076

img_5079

Iskän mielestä elämässä pitää olla väriä

Auckland oli kiva kaupunki, jossa olisi voinut olla vaikka päivän lisääkin. Mutta me otettiin kumitassut alle ja ruvettiin elämään karavaanari elämää. Autoksi vuokrattiin Jucy:n campervan. Tollanen pirteen lila-turkoosin värinen Toyota, jotain hiacen sukua oleva pakettiauto, josta on tehty asuntoauto. Aika komea peli.

Ensimmäinen leiripaikka oli sellasessa pikku kylässä nimeltä Cambridge, tosi jees paikka. Ensimmäinen yö oli pikkasen tunnustelua, mutta hyvin se meni loppujen lopuksi. Seuraavana päivänä meinattiin käydä katselemassa Hobitti kylää. Ohjattu kierros siellä oli kuitenkin niin suolasen hintainen, eikä meistä kumpikaan hobiteista perusta, niin päädyttiin sen sijaan Waitomo Caves luolia katsomaan. Ne on tippukiviluolia joissa on kiiltomatoja aivan saakutisti. Oli tosi hienon näköistä kun liu’uttiin pimeestä luolasta veneellä ulospäin, vaan kiiltomadot valona. Mentiin vielä Kiwi House lintupuistoon katsomaan Kiwi lintuja ja osuttiin paikalle tosi sopivasti ruokinta-aikaan, joten onnistuttiin näkemään yksi Kiwi-lintukin. Kiwit elää täällä tiheissä metsissä ja ne on muutenkin melko harvinaisia nykyään, joten luonnossa niitä on hankala bongata. Taapero tosin taisi olla kaikista eniten innoissaan kaikista kivistä ja lehdistä.

img_5097

Toinen yö menikin jo ihan sukkelasti leirintäalueella. Aamulla sitten aamupalan jälkeen lähdettiin jatkaa matkaa Raglan nimiseen laid back surffikaupunkiin. Käytiin päivällä läheisellä Bridal Vail Falls vesiputouksella. Vesiputous tulee alas 55 metrin korkeudesta ja on todella vaikuttava näky.

img_5205

Sieltä poistuessa ajateltiin mennä maisemareittiä rantaa pitkin takasin. Pikku aivopierun  ansiosta saatiin melkoisesti lisäjännitystä muutenkin todella mutkaiseen, korkealla kiemurtelevaan ja jäätävän jyrkkiä mäkiä omaavaan hiekkatie osuuteen kun bensa alkoi olla aika lopussa. Opiskelijavalo syttyi kesken matkan ja ei tietenkään lähimaillakaan yhtään bensa-asemaa. No selvittiin ilman työntämistä. Oli meillä vielä kai pari litraa tankissa, kun päästiin takaisin kaupunkiin ja tankille.

img_5228 img_5226

Maisemat on täällä kyllä todella hulppeita. Maanjäristykset ja tulivuoret on vuosisatojen ajan muokannut mitä upeampia muotoja maastoon! Toivotaan, että nyt kuitenkin maaperä pysyy rauhallisena! Päätettiin jäädä Raglaniin vielä toiseksikin yöksi viettämään ansaittua lepopäivää. Sitten jatketaan kohti uusia seikkailuja.

img_5187img_5184

Auringonnoususta auringonlaskuun

Pakko sanoa näin puoltoista viikkoa Tongalla majaa pitäneenä, että kyllä se ottaa näköjään viikon verran jotta pääsee tähän island timeen kiinni. Monesti ei edes tiedä mikä päivä on. Sillä tosin ei ole muuta merkitystä kun se, että muistaa käydä lauantaina tankkaamassa auton ja ostamassa kaiken mitä tarvitsee ennen maanantaita, koska koko saari on kiinni sunnuntaisin kirkkoja lukuunottamatta. Laissa meinaan lukee, että sunnuntai on ensisijaisesti pyhitettävä kirkossa käymiseen ja perheelle. Työnteko on siis silloin kielletty. Edes lentoja ei sunnuntaisin kulje eli Tongalle ei pääse eikä Tongalta pois sunnuntaisin.

Ekana sunnuntaina se, että tämä saari tosiaan on kiinni, löi todella päin kasvoja. Meidän kaapista ei löytynyt kun pastaa, tomaattipyrettä, pakaste vihanneksia sekä vähän leipää. Niistä sitten tosi ravitseva sotku, joka oli todellakin pahan makuista. Kaiken kukkuraksi kun oltiin illalla menossa suihkuun, niin vettä ei tule hanasta. No pientä munaravia resortin pitäjän oven taa kyselemään, että mikä homma. Oven avaa pikku poika, joka vaan sanoo, että vesi on loppu eikä sitä saa lisää ennen maanantaita, koska sunnuntaina mikään ei toimi. No taapero pestiin sit wet wipeseillä ja itse vaa kuivateltiin hiet (ei muuten ole ihan helppoa näissä lämpötiloissa) ennen sänkyyn menoa. Eikä tässä vielä kaikki, sähkötkin meni poikki niin meinasi kyllä huumorintaju loppua. Mutta onneksi sähkökatkos ei kestänyt kauaa ja saatiin mielenrauha ennen nukkumista.

img_4934img_4884

Semisti harmittaa, ettei keretty, kun ei tajuttu ajoissa, sunnuntai kirkkoa katsomaan. Se olisi ollut paikallinen kulttuurielämys, messusta kavan lipittämiseen. Kava on siis kuraveden näköistä kava jauhosta tehtyä juomaa, joka kuulema pistää rennoksi. Iskä olisi ihan mielenkiinnosta halunnut maistaa sitä. Täällä ukot vetää kavaa ennen ja jälkeen kirkon sekä kavapiireissä, joita on joka kylässä. Kavan juonti on täällä äijien hommaa ja sinne ilmeisesti ei ole naisilla mitään asiaa.

img_4856

Meidän lessubussi Tongalla

Sen verran pitää sanoa autoilusta, että haluttiin sellanen näpsäkkä pikku city ihme, mutta saatiin tollanen suhteellisen rapeessa kunnossa oleva ”lessu bussi” jota nyt ollaan pari kertaa yritetty vaihtaa. Ei olla siinä kuitenkaan onnistuttu vaikka onkin luvattu, että saataisiin parempi purkki tilalle… No on toi kestänyt jo tämän ajan (ihme) niin kait se kestää sitten lopunkin aikaa. Iskällä ainakin on palanu pinna pari kertaa sillee kevyesti tähän meidän taaperoon, joka ei oikeen viihdy autossa. Eikä varsinkaan kun on törkeen kuuma. Kaikilla mahdollisilla keinoilla on äiti yrittänyt viihdyttää taaperoa. On yritetty bongailla eläimiä tien varsilta (koiria, lehmiä ja possuja on paljon), laulettu ja sitä rataa. Uutta-Seelantia mielenkiinnolla odotellessa. Tollanen bluetooth kaiutin on osoittautunut helkkarin hyväksi vempeleeksi tilanteeseen kun tilanteeseen, saa taaperon unohtamaan hetkeks kiukun.

Ollaan me myös yksi sadepäivä koettu täällä. Vettä tuli kevyesti pari kertaa päivän aikana, ei sen kummempaa. Yöllä sitten päästiin vaan torakka jahtiin. Ekana yönä sateen jälkeen loppu myrkky, tuloksena kolme torakkaa + 1 kuollut löytyi aamulla. Ja kun saatiin uusi, tosin vajaa pullo seuraavaksi yöksi, sekin loppu ekaan torakkaan. Ja kaksi lisää löytyi aamulla selällään sätkimässä. On ne vaan niin ällöttäviä otuksia.

Ollaan täälläkin aikalailla keskitytty island timen omaksumiseen ja rannalla nautiskeluun. Muutamat nähtävyydet ollaan kävästy väijymässä, joista Blow Holet oli ihan siistejä. Ne on luonnon koralliin muokkaamia onkaloita. Kun aalto osuu korallin seinämään täyttäen onkalot vedellä, onkalon yläpäästä vesi tulee ulos kovalla paineella kohoten jopa 18 metriin.

Blow Holeilla

Blow Holeilla

img_4832

Taapero kotirannalla

img_5088

Iskä ja taapero

Täällä ei tosiaan jaksa hötkyillä. Päivät menee aikalailla rannalla touhutessa, syödessä ja sit taas auringonlaskua ihmetellessä. Oltiinkin tässä melkein viikko ainoita asiakkaita meidän rannalla, joten oli ihan jees kun perjantaina tuli naapuri mökkiin Uudesta-Seelannista perhe jolla 1,5 vuotias poika. Taaperolle kiva leikkikaveri. Taapero onkin aika paljon viihdyttänyt itseään leikkimällä mm. tyhjillä vesipulloilla, korallin paloilla ja milloin milläkin mitä rannalta löytyy. Ehkä tämä tekee ihan hyvää taaperon mielikuvituksen kehitykselle.

Auringonlasku kotirannalla

Auringonlasku kotirannalla

Kotirantaa

Kotirantaa

Muutama hassu päivä vielä ja sitten siirrytään Uuteen-Seelantiin.

Island time

BULA!!!!

Fijiläiset puhuu Fiji Timesta, no hurry, no worry. Eli ei ole kiire mihinkään, ollaan vaan ja chillaillaan. Saatiin nyt vasta laitettua postausta huonojen nettiyhteyksien takia, joten tässä juttua Fijiltä sekä myös hieman jo Tongalta.

Fijillä oloaika käytettiin siis todellakin nollaamiseen, joten iskän kaikkia arvomaailmoita vastaa (iskä puhuu jopa reissaamisen turhakkeista ja synneistä), niin meidänkin ranteita ”koristi” All inclusive rannekkeet. Päätettiin, ettei tehdä täällä asioista itselle yhtään turhan vaikeita. Helpotti kummasti Taaperon ruokailuja kun oli tarjolla kaksi kertaa päivässä lapsille omat buffetit, mistä saatiin kasattua lautaselle just sitä mitä haluttiin, löyty kanaa, kalaa, pastaa, riisiä, kasviksia, hedelmiä jne. Ja saatiinpahan haettua baarista vettä ja tietty muuta juomaa niin paljon kun haluttiin. Täällä toi veden tankkaus on kuiteski melkosen tärkeetä.

Säät on todella olleet suotuisat ja kaikki muutenkin tosi relassa. Paitsi että Taaperolle tulee aika vahvasti uniin kaikki tämä uusi, joten rauhattomia öitä on ollut. Ehkä se tästä rauhottuu. On se jotenkin kumma, kun täällä luullaan Taaperoa monesti tytöksi tai vähintään varovasti kysytään, että onko poika vai tyttö… johtuiskohan noista vaaleista hiuksista?!? Tiedä sitten. Taapero kyllä jatkaa täällä paikallisten hurmaamista, ei pääse yksikään ohi ilman että pysähtyy lepertelemään Taaperolle.

Kyllä Taaperosta ainakin Fijin rajalla on hyötyä kun jonosta bongattiin kaikki pikku lapsen kanssa matkustaneet ja päästettiin ennen muita passintarkastukseen. Tuli myös todistettua, että vaikka ollaanki aika kaukana härmästä ja todella pienellä prosentilla joku suomenkieltä ymmärtävä olisi samaan aikaan tällä saarella, saatika samassa hotellissa, niin sekin voi osua kohdalle. Joten Iskä sit vähän puhu ohi suun, mutta ei siitä ihmeempiä 🙂

Tavattiin äitin synttäripäivänä illalla rannalla kävellessä Aussi äijä, joka oli muuttanut Fijille 8 vuotta sitten ja näköjään oli pelastanut narttu koiria, jotka ei ole täällä suosiossa. Pennut kuulemma lasketaan laatikossa mereen hukkumaan tai jätetään autotielle. Tää tyyppi oli sitten pelastanut 6 koiraa millon mistäkin. Nyt oli sitten huoli koirista kun viisumia ei jostain syystä nyt suostuttukaan uusimaan. Tiedä sitten mistä johtuu. Meinasi kuitenkin vielä vedota pääministeriin asiasta. Viikon loppuun mennessä kuulemma pitäisi olla pois maasta ja täällä on talo, auto, vene ja koirat, sekä koko perhe joiden kaikkien kohtalo oli epäselvää. Toivotaan äijälle parasta!

Tässä viel pari kivaa kuvaa Fiji:ltä

img_4612 img_4618 img_4642 img_4653 img_4693 img_4716 img_4722 img_4733 img_4737 img_4758 img_4936-3 img_4939 img_4940 img_4943 img_4945-3 img_4947-3 img_4956 img_4960-3 img_4961-3 img_4970 img_4976 img_4985 img_4986-3

Máló e lelei, kuten Tongalaiset tervehtii!

Matkapäivä Fijiltä Tongalle oli taas aika raskas, kuten matkapäivät yleensä tuppaa olemaan. Lento lähti illalla vasta auringonlaskun jälkeen ja koneena kiva potkurikone, joten hiukkasen jännitti lento. Perillä oltiin vasta puolen yön aikaan ja kivana lisänä muutenkin mukavaan matkapäivään, matkatavarat ei ollukaan tullu mukana, melkein kaikki jäi ilman tavaroita. Seuraavana päivänä soiteltiin laukkujen perään ja saatiin ne sit vihdoin ja viimein illalla kasin aikaan hotellille. Päivä vaan oli taas aika raskas kun ei voitu olla oikeen ulkonakaan kun ei ollu aurinkorasvaakaan. Island time!

Tonga kyllä muutoin vaikuttaa aika letkeeltä paikalta. Täällä on kuulemma kaksi sääntöä. Ensinnäkin kelloa ei tunneta. Paikalliset ei käytä kelloa kun korkeintaan koristeena ja sillonkaan se ei yleensä edes toimi. Toiseksi täällä syödään niin paljon kun jaksetaan. Ei siis turhia tuijoteta linjoja vaan pitää olla ”pikkasen” pyöreyttä 🙂

Ollaan täällä kyllä niin kaukana kun voi olla. Suomeen aikaeroa on 12 tuntia, helppo laskea, että paljon kello suomessa on kun muuttaa vaan illan aamuksi tai toisinpäin. Meidän resorttikin on aika kaukana kaikesta, loppumatka taittuu ananas-, papaija- ja palmupeltojen läpi hiekkatietä pitkin. Ranta on todellakin upea, täällä saadaan olla täysin rauhassa hulinalta. Tosin ollaan niin syrjässä että ensi töiksi piti hankkia vuokra-auto, että päästää hankkimaan edes vettä jne. Nettiäkään täällä täällä ei ole, joten laskutkin täytyy käydä maksamassa nettikahvilassa Nuku´alofassa. Onneksi välimatkat ei ole kovin pitkiä kun koko tämä Tongatapu saarihan on vaan noin 30 km pitkä.

Terveisiä Hong Kongin hulinasta

Oli suhteellisen helppoa herätä viideltä, vaikka unta oli takana vaan 3-4 tuntia. Oltiin jännitetty etukäteen ehkä eniten lentoja, etenkin sen jälkeen kun taaperolle iski korvatulehdus vielä pari viikkoa ennen lähtöä. Lennot meni kuitenkin ihan todella hyvin, taapero hurmasi heti kanssamatkustajat, lentoemännät ja jopa Hong Kongin tullivirkailijoilta meinas lähteä jalat alta kun katseli taaperon passikuva 😀 Lennoista vielä sen verran, että antibioottien ansiosta taaperon vatsa toimi vähän turhankin hyvin myös lentojen aikana. Saldona 5 kakkavaipan vaihtoa matkapäivän aikana normaalin 1-2 sijaan 😀

Taapero lentokoneessa

Taapero lentokoneessa

Hong Kongin päästyä eka päivä meni aikalailla koko perhe nuutuneena aikaeroa tasatessa. Toisena päivänä käytiin ensin ihmettelemässä menoa Hong Kongin saarella ja syömässä Temple Street Night Marketilla Kowloon puolella. Iskä kävi täällä ekan kerran toukokuussa 2015 ja on sitä mieltä, ettei tänne olisi kannattanut taaperon kanssa siihen aikaan vuodesta tulla, koska sillon oli niin läkähdyttävän kuuma. Nyt on ollut kaupunkilämpötilaksi mukava noin 20-25 astetta lämmintä läpi vuorokauden.

Hong Kongin saaren siluetti

Hong Kongin saaren siluetti

Kowloon Temple Street Market

Kowloon Temple Street Market

Huomenna matka jatkuu taas kohti Fidziä seuraavalla 11 tunnin lennolla. Siellä sitten vähän rauhallisempaa meininkiä 🙂

Kohti Tyyntävaltamerta

Rinkkaa oli tullu raahattua ympäri palloa vuosia erinäköisissä ja kokoisissa kokoonpanoissa. Oli saanu liikkuu just sitä tahtia kun oli huvittanu ja tarvinut pitää huoli vaan omista hommista. Sitten perheemme vahvuuteen saatiin yksi lisää ja mielessä pyörähti, että oliko reissaamiset tullut päätökseen tai ainakin pitkälle tauolle. Asiaa pyöriteltyä ja hyöriteltyä perheen kesken, tultiin siihen tulokseen, ettei suostuta jäämään paikoilleen. Reissaaminen ei lopu, se vaan muuttaa ”hieman” muotoaan.

Tilaisuus pitää käyttää kun sellainen eteen sattuu. Äiti on vielä hoitovapaalla kotona, eikä siten tarvinut miettiä töistä riittävän pitkän loman saamista ja isikin sai vapaat järjestettyä joustavasti töistä. Kun jotain kovasti haluaa, alkaa toimia tavoitteita kohti. Monien pohdiskelujen ja laskelmien jälkeen tultiin siihen tulokseen, että nyt tai ei koskaan.

Kesän 2016 Maltan harjottelumatkan rohkaisemana päätettiin sitten toteuttaa parin kuukauden Tyynenvaltameren pyörähdys. Matkareitti karkeasti Hongkong – Fidzi – Tonga – Uusi-Seelanti – Australia. Lue loppuun